Muistelmia,mustelmia ja mieletöntä fiilistelyä!

Lainatakseni vessiä; outoa aikoja eletään. Viimeisiä viedään, enkä sanois että ois mikään superfiilis sen takii. Alussa oli kyl aika mahdoton olo tästä kaupungista, mikä näitä ihmisiä vaivaa, missä on ne megatäninki kelit, ja miks tää kotiovi ei ikinä aukee ku haluis sisää.. Voin rehdisti myöntää että mieli on muuttunut, joka kohdassa.

Parasta tässä maassa on kyllä ollu vaihteleva hengauskokoonpano. Kaks niistä parhaista luovutti maanantaina, korjaan, yritti luovuttaa. En oo varmaan koskaan riehaantunu innosta niin paljon kuin eilen aamulla, jolloin nää kaks ilmotti casualisti että kreikka ei päästäny irti,koneesta puuttuu siipi, ja nähää illalla tutuksi tulleella aukiolla.. Satunnainen kerrostalo Pireauksessa sai myös olla osana ja kuunnella tätä voitonjuhlaa, pyydän melua anteeksi naapureilta, mm. arisin mummolta;)!! Sitten oli tietysti vahvistusta tuolta viinikaisten suvusta, kaks kollii valmiina auringolle, ja tappelemaan huijari vuokraisäntää vastaan. Lämmöllä muistelen hetkiä,jolloin sain ripustella nimeltämainitsemattoman pojan boxereita kuivumaan pyykkinarulle keputtelun lomassa. hehe. Seuraavaksi on aika tuoda uusi lahtelainen uunista ulos. Tämä ei ollutkaan helppo nakki ateenalle, vaan herra C päinvastoin talutti kreikkaa kuin pässiä narussa koko kahden viikon ajan. Aluksi tuleva tehtaanomistaja lunasti rahat monelta köyhältä skeittari-opiskelijapojulta, jotka haaveilivat jo seuraavista jousilenkkareistaan(ilkeästi ilmaistu,mutta pakko yrittää estää niiden leviämisen keinolla millä hyvänsä). Pian tämän jälkeen hän suoritti arvostetun merikapteenikoulun yhdessä illassa. Saman alan unelmoijat joutuvat opiskelemaan vuosia, jotta pääsevät edes toimistoon lipunmyyjävirkailijoiksi. Kaiken kukkuraksi sama henkilö onnistui kahden viikon aikana värjäyttämään itsensä siksi, mihin monet kreikkalaiset pyrkii kesän loppuun mennessä! Viimeisimpänä, vaan ei koskaan vähäisimpänä, minun Rakas roommate. Toisin sanoen vaimoni, joka juuri lähti yövuoroonsa. Jos minun vauhtia ja tahtia noudattaen olisi tutustunut ateenaan, en tietäisi juurikaan mitään. Emme varmasti kukaan. Hän opetti minut alussa maan tavoille, miten paikallisia tönitään kumoon, milloin täytyy pitää kynsin ja hampain laukusta kiinni, mikä metropysäkki on meidän,(vaikka kuinka haluasimme,se ei ole epomenistasi Neos Kosmos, vaan sitä seuraava). Koskaan en ole ennen tavannut niin jämptiä retkenjohtajaa, jolla on kaiken lisäksi kaksi tervettä jalkaa! Siinä vasta myyntipuhe. Hän on kaiken lisäksi ainut meistä, joka jatkaa maan valloitusta kesän yli, ja aikoo tehdä sen yksin.

Siinä lahtelaiset, jos jokaisesta mahtavasta kreikkalaisesta frendistämme pitäis kirjoittaa yhtä paljon, en ehtis lennolleni. Ei ehkä huonompi idea.. Parasta tässä kaikessa on ehkä se, että saatiin ne kaikki haluumaan lahtee meiän luokse syksyllä, jatkossa ne pelaa itekseen puhalluspeliä, ja että niiden käsitys muuttui tytöistä lähes täysin. Meidän jälkeen niille ei kelpaa enää ikinä kreikkalaiset nirppanokat!!!! Hähäääää! Perjantaina vietän viimeistä iltaa kamujen kera syöden spagettibolognesea, röyhtäillen aka olemalla oma itseni, ja ehkä antaen samat hyvästit niille, kuin vilmalle ja vessille(ainakin niitten pitäis tietää varautua). ;)
And that`s about it then! (itkukirjoitukset tulee vissii lauantaina)
Pojille läksiäislahja kesää varten, se ei ole vielä valmis..