i love lahti

Oon ollu täällä nyt melkee viis kuukautta, ja nyt alkaa hieman rasittaa paikalliset tavat ja paikallinen elämänmeno yleensäkin. Ei sinänsä että täällä mitään ihan kamalaa ois, on vaan tottunut erilaisiin toimintatapoihin Suomessa. Esimerkiks se, et korttia et voi käyttää juuri missään, ja jos sattumalta kaupasta löytyy yks kortinlukija pitää sun mennä erilliselle tiskille hoitamaan maksu. Itse toimituskin on hieman monimutkasempi, eka näytetään papereita et oot oikee henkilö, sen jälkeen laitetaan pin-koodi jonka jälkeen ootellaan kuittia hyvän aikaa, johon sitten kirjotetaan nimmari siihen kohtaan missä lukee et allekirjotus ei tarvittava.. Muutenkin kaikki hoituu täällä jotenki tosi vaikeesti ja pitkän kaavan kautta.

Paikallisten luonteesta sen verran että nää tyypit on ihan perseestä. Oon tehny syväluotaavia luonneanalyysejä tarkkailemalla noitten pissipäitten toimintaa. Metron ollessa ihan täynnä ois järkevää päästä lähtevät tyypit eka ulos ennen ku uudet matkaajat tulee sisään, mutta ei täällä. Kunhan vaan ite pääsee kyytiin ni ei muista oo mitään väliä, kyynerpäitä käytetään häikäilemättä hyväksi tunkemistilanteissa. Kaupassa kassajonossa jos et oo ihokosketuksessa edessäolevaan tyyppiin, änkee siihen väliin aivan varmasti kreikkalainen. Sit nää koittaa joka kohassa kusettaa suo. Pitää vaan koittaa pitää puolensa. Vuokraankin kuuluu lämminvesi, mut talvella kun ei tuu lämmintä vettä auringon avulla, joudutaan sitä lämmittämään sähköllä, ja sähköstä sitten joutuukin maksamaan. Koita siinä sitten ystävällisesti sanoa jotain vuokraisännälle takasin, ku 3kk.den sähkölasku on 110e etkä ees ruokaa oo tehny, jotta et sitä sähköä yhtään kuluttais..

Jatkan Vilman linjaa siinä, että hyviä asioitakin löytyy tästä maasta. Suurin osa niistä tosin on 3000 vuotta vanhoja, eikä niistä oo jälellä ku muutama marmoripaasi ja parin filosofin jutut. Tänne on hyvä tulla viikon lomalle, tai siis ehkä saarille silloinkin menisin. Mutta hullu täytyy olla, jos tänne haluu tulla pysyvästi asumaan. Aika täällä on kyllä osaltaan tehnyt tehtävänsä sen suhteen, että Suomeen palaaminen tuntuu jo ihan luksukselta. Vuos sitten oisin tehny mitä vaan että sieltä oisin pois päässyt, mutta nyt tilanne on aivan päinvastainen. Näkee kaikki normaalit arkiasiat niin hienona ylellisyytenä, ettei mitään rajaa. Ollaan lähössä Annin ja Jannen (sisko ja sen poikakaveri) kanssa saarille ens viikolla, ni en tiiä saanko yhtään myönteisempää kuvaa kreikkalaisista, vai vahvistuuko käsitys entisestään...

Minä, Janne, Anni ja Ninnu

hei tos on toi skeittari!

Mielenkiintosta mitä kaikkea ihmiset puhuukaan ääneen luullessaan että kukaan ympäroivistä ihmisistä ei ymmärrä sanaakaan kielestä jota käyttävät. Etenkin omakielemme on tällä suunnalla sen verran harvinaista että aika huoletta tulee kommentoitua ympäröivien ihmisten toimintaa tai vaikka ulkonäköä ihan heidän kuullen, luottaen suomen toimimisena jonkinlaisena salakielenä.
Nyt kevään edetessä on kuitenkin alkanut kaduilla törmäämään enemmän ja enemmän suomalaisiin päässyt/joutunut "salakuuntelemaan" heidän puheitaan.

Pariviikkoa sitten kuulin keskustelun joka meni suunnilleen näin:
-Haluisin maksaloota, toteaa keski-ikänen nainen penkissään huojuen. johon mies vastaa:
-jos nyt kuitenkin jotain vähän paikallisempaa...
-niin....paikallista maksalootaa

Oli aika hankalaa olla nauramatta siinä vaiheessa, mutta our cover didnt blow ja saatiin hyvää viihdettä koko junamatkaksi. Loppu huipennus oli, kun tuo humalainen kaksikko koitti kuvata toisiaan eikä kumpikaan onnistunu pitämään silmiään auki.

Toinen mieleenjäänyt tapaus kävi tänään kun olin matkalla kotiin. Olin aikasemmin päivällä nähnyt jonkun luokka retki tai muun nuorisoporukan kävelevän ohi skeittaamassa ollessani ja sitten kotimatkalla jouduin yllättäen tämän porukan piirittämäksi kapealla kadulla ja kaikki sujui normaalisti ennenkun joku joukosta sanoi toiselle että: Hei tos on toi skeittari! sitten kaikki käänty kattomaan mua ja olo alko tuntua aika kiusalliselta. Mutta siinä vaiheessa kun jengin tytöt kävivät puhumaan ulkonäöstäni oli vain pakko lähteä henkeäni uhmaten autotielle liikenteensekaan potkuttelemaan...

Että sellasta. Ei siis kannata aina luottaa siihen ettei kukaan ymmärrä mitä puhutte!

3. random kuva, tai kuvia yheltä illalta

hyvää paskaa

Juurikin saavuttiin kotiin muutaman päivän saari matkalta, oli kivaa ja takaisin ei haluttaisi palata. Mutta arki ja työt kutsuvat, tai paremminkin kiljuvat tuolla ala kerrassa..

niiden henkilöiden muistin virkistämiseksi jotka olivat jo unohtaneet niin kerron myös sen että täällä pääsiäistä juuri vietettiin, itse asiassa nyt on toinen pääsiäis päivä meneillään..täällä pääsiäinen on vuoden suurin juhla ja sitä valmisteltiin suuremmalla hartaudella kuin joulua..nyt pieni pääsiäis, tai näin paikallisittain paska priiffaus: pääsiäisenä kummitädit antavat kummilapsilleen ja kihla sekä avioparit toisilleen kynttilät jotka yleensä on koristeltu kaikella mahdollisella kamalla karkeista nauhoihin leluihin ja kukkiin.

Kummitätien on myös ostettava lapsilleen kengät. Ja tietenkin muitakin lahjoja mutta kengät, yleensä sandaalit on saatava. Kirkollisiin menoihin liittyviä outoisuuksia on että pitkänäperjantaina kirkko koristelee tietyn alttarin ja sen alueen väki kiertää kierrättää sitä kukin koristeltua ”jeesuksen kuolin alttaria” ympäri kirkkoa ja samalla tietenkin polttaa kynttilöitä. kuukausi ennen pääsiäistä on paaston aikaa mutta yleensä kreikkalaiset paastoaa vain sen viikon ennen pääsiäistä ja lauantai sunnuntai välisenä yönä aloittaa herkuttelun..sitä seuraa tietenkin sairaalat täynnä liha myrkytystä potevia tyhmyreitä jotka ei osaa lopettaa ajoissa, viikko on niin pitkä aika.

Pääsiäisenä on myös erikoisia ruokia ja yksi niistä on pullapitko johon laitetaan punaiseksi maalattu kananmuna. Kananmunilla on oma tarkoituksensa, lauantai yönä kirkossa käynnin jälkeen kaikilla on omat punaiset munat ja niitä lyödään muiden kanssa yhteen ja lopuksi katsotaan kenellä on ehjin muna, voittaja on loppu vuoden kiistaton kuningas eli saa orjuuttaa muita perheen jäseniä mielensä mukaan..no ei sittenkään voittaja on loppu vuoden onnekkain, eli sama meininki ku sen joulupullan kaa, joka löytää kolikon on vuoden onnekkain, ja siis meijän perheessähän mä löysin sen, luultavasti sen takia että söin sitä pullaa niin kauan et löysin sen pikku paholaisen..

mutta siis takaisin meijän saari matkaan. lauantai aamuna lähettiin ja tänää tultiin kotiin. hotelli oli agina marinassa jossa oli kiva hiekkaranta ja sieltä me vuokrattiin skootteri ja ajeltiin saarta ympäri niin paljon et vieläkin tuntuu.
tulipahan nyt sitten nähtyä vähän sitä aitoa kreikkaa mitä kaikki ateenalaiset aina käskee meitä katsomaan saarille, "menkää saarille, siellä on aito kreikka" noo suurkaupunki tai saari samaa kusipää kansaa löytyy molemmilta. en nyt sano et kreikan koko väestö ois perseestä mut suurin osa niistä on vaan niin tyhmiä et parin vuoden päästä ihmetellään et miten näin iso kansakunta kuoli sukupuuttoon näin nopeesti..
syitä tähän:
ensinnäkin lasten hemmottelu pitää lopettaa. jokainen kreikan adonis ja elleni joka omistaa kakaroita hemmottelee pikku jorgoksensa niin pilalle että jos ei karkkia tai uusia dinosaurus lenkkareita saa niin siitä kärsii sivulliset, huutoa ja vinkumista seuraa maassa kieriminen ja vaatteiden päältä repiminen jonka jälkeen ne juoksee alasti autotiellä ja kiljuu kreikkalasia kirouksia. ja jos tämä ei ole saannu äitiä ja isiä häpeään niin voi vielä yrittää väkivaltaisia iskuja vastapuolen käsillä oleviin elimiin. ja koska kreikassa tärkeintä on pitää kulissit yllä varakkuudesta ja muusta paskasta saa jorgos haluamansa kunnes tulee seuraava näyteikkuna tai kioski vastaan.
myöhempiä kasvatus metodeja on että pojat opetetaan käymään huorissa kakstoistavuotiaasta, isän opastuksella tietenkin ja tyttöjen ei anneta edes treffeille mennä jos heila ehdokas ei kanna uusia kultakelloja ja luis vuittoneita joka toinen päivä oven taakse. tuloksena on että naiset nai itsensä ulkomaille ja miehet kuolee kuppaan.

mutta siirrytään iloisempiin aiheisiin eli siihen mikä on hyvää tässä maassa, joidenkin ruokien lisäksi ja akropolista mukaanluettuna maisemat ovat ihania, saarilla varsinkin ja julkisilla sekä takseilla meno halpaa. kaljaa saa mistä vain, mihin aikaan vaan ja tupakkaa saa polttaa joka paikassa, tosin itse siitä en henkilökohtaisesti pidä..

toisaalta taas yksi asia mitä kreikkalaisista sanotaan ja mikä on täyttä kusetusta on avuliaisuus.
jos on eksynyt tai ei tiedä missä paljon kaivattu posti on ei neuvoa todellakaan kannata kysyä paikalliselta. ne kyllä neuvoo, saattaa taluttaakin johonkin suuntaan mutta aina, poikkeuksetta suunta on väärä, ne kusettaa sua ja päädyt vielä vaikeampaan tilanteeseen. joten jos olet eksynyt kreikassa, älä kysy neuvoa löydät nopeammin j apaljon paremmin yksinäsi.

tässä muutamia mietteitä kreikasta ja kreikkalaisuudesta kirjoitettuna hyvin kiukkuisessa mielentilassa, ja huomenna ehkä yritän pyörtää puheeni. yrittää voi, täältä ne saa luettua kumminkin.
pääsiäispullaa punaisen kananmunankera, eli perus suomen pullapitko jollain pahalla mausteella
pääsiäiskynttilä jonka vessi kiltisti teki mulle kunhan eka lupasin että ollaan kihloissa vain leikisti
rukous ja kukkia jeesuksen alttarilta jossa perjantaina käytiin, kukkia otetaan mukaan tuomaan siunausta, ja vessi pölli kynttilän..

Turismia

Minä Pali ja iskä santorinilla.
Takana näkyy tulivuori saari.

Nyt takana viikko nopea tempoista turismia iskän ja Palin kanssa. Heidän kahden viikon liftaus retken viimeinen pysäkki oli Ateena, jonne saapuivat sunnuntai iltana. Pitkän matkan jälkeen ei kuitenkaan ollut tarkoitus rentoutua, vaan ottaa kaikki irti kreikasta kolmessa päivässä. Ettei aika ehtisi käydä pitkäksi päätettiin myös lähteä käymään Santorinin saarella. Maanantai aamuna suunnitelmat alkoi olla selvät ja oli aika tutustua Ateenaan.
Eli ensin pakollinen Akropoli visiitti, jonka jälkeen syömään. Iltapäivä kului kierrellen ympäri kaupunkia ihmettelemässä ja jopa vähän shoppailemassa. Illan alkaessa hämärtyä lähdimme takaisin kämpille, jossa pikainen siistiytyminen ennen illalliselle lähtöä. Pääsiäis paastosta huolimatta suosikki tavernamme oli auki ja tarjoili jopa lihaa. Pahaa kyllä teki herkutella kaikilla perinteisillä ruuilla, kreikkalaisten ystäviemme vältellessä öljyä, lihaa ja maitotuotteita.

pakollinen Akropolis kuva

Tiistai aamun valjetessä lähdimme satamaan, josta edelleen kohti Santorinia. Noin seitsemän tunnin laivamatkan jälkeen olimme perillä, ja koska sesonki ei ole vielä täydessä vauhdissa saimme huoneen vaivattomasti. Jätimme tavarat hotellille ja lähdimme tutkimaan saarta. Santorini on tosi mielenkiintonen paikka koska koko saari on tulivuorenkraateria, joten korkeus erot ovat todella suuret ja maaperä mustaa laavakiveä. Tulivuori purkaantui edellisen kerran voimakkaasti joskus 1900-luvun puolivälissä tuhoten kaiken elävän saarella. Saaren asutus on puolikaaren muotoisella kraaterin kehällä ja tulivuori on omalla pienemmällä saarella keskellä tuota kehää.

Pali ja iskä laivassa

Koska meillä oli aikaa saarella vähän vuokrasimme auton jotta näkisimme ja ehtisimme käydä useammassa paikassa. Aloitimme firan kaupungista josta menimme sitten Ia nimiseen kaupunkiin katsomaan maailmankuulua auringon laskua. Satoja ihmisiä oli kerääntynyt saaren kärjen rinteille seuraamaan auringon vajoamista horisonttiin. Joku kymmenen minuuttia ennen H-hetkeä pilviä kasaantu niin paljon, ettei urinkoa enää näkynyt ja lähdimme muiden pettyneiden turistien kanssa kohti hotellia.

postikorttimaisema

Keskiviikko aamuna lähdimme saaren loivemmalle etelärannalle, jossa on satoja ellei tuhansia metrejä mustaa laavahiekka rantaa. Näitä rantoja tutkiessa kului päivä leppoisasti siihen asti että oli suunnattava kohti laivaa ja Ateenaa, josta iskä ja Pali sitten suraavana aaumuna jatkoivat lentokoneella Suomeen.

cannonball straight to kreikanmeri

Oli kyllä tosi hauska nähdä iskää ja Palia pitkästä aikaa, mutta oli kyllä hauskaa myös että ne lähti, ei ois varmaan oma kunto enää kestänyt kovin pitkää niin nopeatempoista kiertelyä=) Nyt onneks alko myös Vilman pääsiäis loma ja on aikaa taas laiskotella!

liftaamalla kreikkaan ja muita legendoja

Lauantai, tuo ihana vapaapäivä! ninnun edellisestä tekstistä hieman poiketakseni onhan täällä ainakin yksi suomalainen joka tälläkin hetkellä, tai no ei tällä hetkellä koska on vapaapäivä mutta sitten taas huomenna käy töissä. minkälaisissa töissä se on sitten eri asia. neljä tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa ei kuulosta niin pahalta..ei se enää niin kauheaa olekkaan, mutta jotkut teistä ehkä tietää mitä se oli kun alotin täällä, huh siitä ollaan tultu pitkä matka!
vaikka se neljä tuntia päivässä helpolta kuulostaakin ni teistä kukaan ei tiedä mitä siellä suljettujen ovien takana tapahtuu..

Ensinnäkin voidaan alottaa siitä että kaksoset on uhma iässä ja kaikki, kaikki on vaikeampaa niiden kanssa..ja sitten on tietenkin se kooltaan pieni mutta maineeltaan suuri legenda joka puree, potkii, hakkaa, raapii ja heittelee puisen brio junaradan osia tähdäten mua päähän. jep, tähän mennessä se on kolmevuotias 1, vilma 0. ja mä toivon että niin se pysyy. esimerkiksi viime tiistaina mega suuren tappelun jälkee kun lapsen piti pyytää multa anteeksi, ja olin asettunut lapsen tasolle eli polvilleni sen eteen niin eiköhän poika sylkässy mua naamaan. oli aika lähellä etten naulannu sitä seinään siltä seisomalta. ja oikeesti vaikka niin tekisikin mieli niin en aio satuttaa sitä poikaa ennen kuin täältä lähen, ainakaan hirveen pahasti.. näin pitkään oon tota väkivaltaa kestänyt ja en aio katketa nyt kun on kuukausi jäljellä.

tällä viikolla ei sitten muuta kiinnostavaa tapahtunutkaan, paitsi että maanantaina vessin isä ja yksi pikkuvelistä aloitti matkan tänne kreikkaan. ne tulee liftaamalla!, ja aikoo olla täällä ennen ensi torstaita jolloin niitten lento lähtee takaisin.
koska täällä pääsiäinen on vast ens viikolla on meil ollu ihan tavallinen viikko, käyty kahvilla ja kierrelty kauppoja, vessille ostettiin kahet sukat, toisissa on hampurilaisia ja toisissa ranuja..:)
pääsiäisestä puheen ollen kuulin sellasen huhun että täällä ensi perjantaina joka on pitkä perjantai kirkon kellot soi koko päivän!ja siis sellanen fakta tähän väliin että meil on kirkko niin lähellä että kellon soitto kuuluu ihan liian selvästi..no jos kakki menee hyvin niin me ei olla täällä ollenkaa pääsiäisenä vaan androksella:)

sitten tähän loppuun sellanen fiilistely siitä että me tiedetään mitä te siellä lahdessa tänään teette!sen kunniaksi laitan tänne blogii synttäri sankarista kuvan ja mukaan suuren suuret onnittelut!!!!hyvää synttäripäivää laura!
ja tietenkin se luvattu kuva laurasta:)

nättiä näkymää meijän parvekkeelta


kävelyllä jossain päin ateenaa:)

Työttömien kaunista arkea

Olla työtön, joutilas, oman arkensa kuningas.. siihen on etenkin näin ulkomailla helppo tottuu, luulee että on perinteisellä holidayllä röyhyttelemäs, kunnes tajuu et pankkitililtä löytyy paljon vähemmän kuin haluisi, etenki jos suomesta lähtiessään oli jo työtön, ja jostain sai vain taiottuu rahaa lentolippuihin. Ja kuukausittain vuokraisäntä kaiken lisäks tulee täällä perimään kotoota asti omansa, ovelta ovelle koputellen, sekä kadulla törmätessä huutelee tien toiselta puolelta "Where´s my money?!".
Mutta oikeesti rahahan on vain pieni este kaikkien niiden mahollisuuksien rinnalla, mihin joutilaana pystyisi täällä.. Kyse on vaan jaksamisesta, ja siitä että päästäis edes kerran Emmin kanssa ylös ennen iltapäivää. Ylös kun on päässyt, niin loppupäivä menee helposti arvuutellen että mikäköhän viikonpäivä sitten tänään ois..Joka kerta heittäny ainaki paril päiväl. Päivän kaikki tekemiset tuntuvat yleensä ponnisteluilta, yksi päivän iso aikaansaannos top femmassa on suihkussakäynti. Siitä kaikki voi laskee kuin monta asiaa per päivä saadaa tehtyä. Mut siis mieluummin täällä nauttii tästä tekemättömyydestä, kuin Suomessa..Ainakin rahallisesti, jos aikoo viettää työttömän arkea asianmukaisesti, eli aamuisin ehkä vähän aurinkoa, ja illalla kahen euron skumppaa kruunaamaan kiireisen päivämme, esimerkiksi. Eipä nyt oikeestaan tee mieli valittaa.
Siistiä on myös rahaton shoppailu, ylikalliit kaupat ja niissä vaatteiden sovittelu, myyjän luullessa saavansa kunnon saaliin kun me kolme tyttöö ihaillaan vaatekappaleita päällämme. Voi niitä monenmonia myyjiä, joita olemme vetäneet höplästä. Tämän lisäksi meillä on kaupungin kaunein asuste aina mukana, joka rakastaa liikkeen ulkopuolella hengailua ja meidän kehumista, Vessi.

Onneks ei kuitenkaan olla ruvettu niin laiskoiks, että oltais unohdettu päivän paras; eli syöminen. Sushi Samurain numero pikavalikossa, ja osoitteenhan ne jo muistaa, ei tarvi vieläkään nousta sängystä. Ja hyvä on tilata aina pari eri satsia, jos vaikka seuraavana päivänä uuvuttaa vielä enemmän, ettei jaksa ees ylettyy puhelimelle tai saatikaan miettiä mitä söisi. Turhaa oman energian tuhlaamista,minä sanon.

Ihan itseään saa syyttää kun herää liian myöhää, yritä siinä
sitte viettää ravintolailtaa, saatikaan syödä jotai ku kaikki paikat on
menny tunteja sitten kiinne..hehheh

Kuhan nostoa ja muuta viikonloppu aktiviteettiä

Viikonloppu tuli ja meni aika nopee taas vaihteeks,mutta tulipahan taas tehtyy kaikkee kivaa. Perjantaina hengailtii Emmillä pitkään iltaan vaan laiskotellen ja jotain tanssimusiikkia fiilistellen. Hämmentävä juttu kävi kun tilattiin ruokaa, tilausta vastaanottanut herrasmies varmisti puhelin numeron moneen kertaan, ilmeisesti edellis kerralla Emmin ja Ninnun ruokaa tilatessa oli numero ollut väärä ja ruokalähetti odotellut kadulla ja pimpotellut ovikelloja jonkun puolentunnin ajan, koska ei ollu saanu tyttöjä kiinni puhelimella. Tällä kertaa numero oli onneksi oikea ja sapuskat tuli perille. Kellon lähennellessä puolta yötä lähdimme tapaamaan Emmin jotain kamua jonka kanssa lähdimme sitten kaupunkiin drinkeille. Ite en ollu henkilöitä aikasemmin tavannu, mutta oli mukava nähdä että Emmi oli saanut uusia, noinkin läheisiä ystäviä täältä Etelä-Euroopasta. Kaupungilla hetken kimpoilun jälkeen päädyimme istumaan tersassille ja juomaan jonkinsortin kuumaa pontikkahunajamikstuuraa, joka on kuullemma hyvin perinteinen juoma täälläpäin. Keskustelimme ystäviemme kanssa kaikkea säästä politiikkaan ja kreikan ongelmiin ja ennenkuin huomasimmekaan kello oli jo kolme ja meidän oli vilman kanssa lähdettävä kotiin, mutta Ninnu ja Emmi lähtivät vielä tanssimaan ja pitämään hauskaa ystäviemme kanssa.

fun n games

kakkua ja teknoa

matkalla kaupunkiin

kamu, uleeliivi, emmi ja slice ninnun naamaa

Lauantaina sitten mentiin kaupunkiin lähes heti herättyämme, vain todetaksemme että turistikausi alkaa pikkuhiljaa käynnistymään ja koko keskusta oli täynnä vyölaukkuja ja remmisandaaleihin ahdettuja urheilusukkia. Kauppojen kiertelystä siis luovuimme tilaanteen huomattuamme ja siirryimme kahvilaan hengailemaan. Kahvilta sitten kiiresti kotiin vaihtaa kamat ja sitten kalaan. Tosi hämmentävää miten erillaista seutua on ku lähtee pikkasenki ulos kaupungista. Tosi idyllisiä, mutta jo elämän näköisiä pikku kyliä, joiden läheiset kallio rannat houkuttelivat meidän lisäksi muitakin kalamiehiä. Pienen etsinnän jälkeen kalapaikka löytyi ja päästiin itse asiaan, siima veteen ja odottelemaan. Jonku kolmen tunnin rannassa hengailun saaliiks tuli 2 pientä kalaa, jokunen valokuva ja rentoutunut olo. Kaikin puolin onnistunut reissu siis!

lautta matka kohti kalaismpia vesiä

kalapaikka

Odottelua

ei vaappua, ei matalikkoa, ei kuhaa
vaan joku kuranen sintti

etana, etana näytä sarves, tuleeko huomenna pouta?

Ei oo luottamista paikallisiin säätiedotuksiin, tällekin päivälle luvattii pilvistä ja mahdollista sadetta. No kun Ninnu reippaana tyttösenä heräsi aamulla katsastamaan varmuudeksi säätilanteen, ei taivaalla ollut ainuttakaan pilveä! No mehän sitten ponkaistiin ylös, kerättiin tarvittavat tavarat ja kipitettiin katolle tänärispotille. Öljyttiin ittemme kiiltäviks, ja aloitettiin kevään ensimmäinen kunnollinen käristys. Naapuritalon nainen tykkää kovasti kanarianlinnuista ja niiden laulua saatiin kuunnella siinä touhuilumme lomassa. Tunnelma oli ah, niin rentouttavaa, että nukahdin kohtalokkain seurauksin.. Mutta rapuefekti on kuulemma tulossa taas muotiin, niin olen vain trendikäs;)
Tuossa yksi ilta pesimme Ninnun kanssa pyykkiä meksikolaisittain. Se olikin parasta pyykkäystä pitkästä aikaa, ja voin suositella sitä lämpimästi kaikille! Samalla kun odotimme koneen valmistusta istuskelimme katolla ja söimme tortilla-sipsejä ja joimme margaritoja! Toisen koneellisen kohdalla meillä olikin jo niin hassunhauskaa, että näin jälkeen päin olen vain mielissäni siitä, ettei meillä ollut enempää pyykkiä!
Niin ja vielä yks ihan huippu juttu. Saatiin uus sänky, nyt me molemmat mahutaan nukkumaan tässä. Tosin kun vuokraisäntä tuli asentamaan tätä, oltiin just saatu siivottua ja pestyä lattia. Asentaessaan sänkyä, perinteisen ruumiinrakenteen omaava mies sitten hikoili ja roiski hikeään joka paikkaan.. Se ei ollut huippua, vaan todella oksettavaa, noh toisaalta kaikella on hintansa..

Rakas ystävämme tanning oil

Suojakerroin 90