keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

hei tos on toi skeittari!

Mielenkiintosta mitä kaikkea ihmiset puhuukaan ääneen luullessaan että kukaan ympäroivistä ihmisistä ei ymmärrä sanaakaan kielestä jota käyttävät. Etenkin omakielemme on tällä suunnalla sen verran harvinaista että aika huoletta tulee kommentoitua ympäröivien ihmisten toimintaa tai vaikka ulkonäköä ihan heidän kuullen, luottaen suomen toimimisena jonkinlaisena salakielenä.
Nyt kevään edetessä on kuitenkin alkanut kaduilla törmäämään enemmän ja enemmän suomalaisiin päässyt/joutunut "salakuuntelemaan" heidän puheitaan.

Pariviikkoa sitten kuulin keskustelun joka meni suunnilleen näin:
-Haluisin maksaloota, toteaa keski-ikänen nainen penkissään huojuen. johon mies vastaa:
-jos nyt kuitenkin jotain vähän paikallisempaa...
-niin....paikallista maksalootaa

Oli aika hankalaa olla nauramatta siinä vaiheessa, mutta our cover didnt blow ja saatiin hyvää viihdettä koko junamatkaksi. Loppu huipennus oli, kun tuo humalainen kaksikko koitti kuvata toisiaan eikä kumpikaan onnistunu pitämään silmiään auki.

Toinen mieleenjäänyt tapaus kävi tänään kun olin matkalla kotiin. Olin aikasemmin päivällä nähnyt jonkun luokka retki tai muun nuorisoporukan kävelevän ohi skeittaamassa ollessani ja sitten kotimatkalla jouduin yllättäen tämän porukan piirittämäksi kapealla kadulla ja kaikki sujui normaalisti ennenkun joku joukosta sanoi toiselle että: Hei tos on toi skeittari! sitten kaikki käänty kattomaan mua ja olo alko tuntua aika kiusalliselta. Mutta siinä vaiheessa kun jengin tytöt kävivät puhumaan ulkonäöstäni oli vain pakko lähteä henkeäni uhmaten autotielle liikenteensekaan potkuttelemaan...

Että sellasta. Ei siis kannata aina luottaa siihen ettei kukaan ymmärrä mitä puhutte!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti