Oon ollu täällä nyt melkee viis kuukautta, ja nyt alkaa hieman rasittaa paikalliset tavat ja paikallinen elämänmeno yleensäkin. Ei sinänsä että täällä mitään ihan kamalaa ois, on vaan tottunut erilaisiin toimintatapoihin Suomessa. Esimerkiks se, et korttia et voi käyttää juuri missään, ja jos sattumalta kaupasta löytyy yks kortinlukija pitää sun mennä erilliselle tiskille hoitamaan maksu. Itse toimituskin on hieman monimutkasempi, eka näytetään papereita et oot oikee henkilö, sen jälkeen laitetaan pin-koodi jonka jälkeen ootellaan kuittia hyvän aikaa, johon sitten kirjotetaan nimmari siihen kohtaan missä lukee et allekirjotus ei tarvittava.. Muutenkin kaikki hoituu täällä jotenki tosi vaikeesti ja pitkän kaavan kautta.
Paikallisten luonteesta sen verran että nää tyypit on ihan perseestä. Oon tehny syväluotaavia luonneanalyysejä tarkkailemalla noitten pissipäitten toimintaa. Metron ollessa ihan täynnä ois järkevää päästä lähtevät tyypit eka ulos ennen ku uudet matkaajat tulee sisään, mutta ei täällä. Kunhan vaan ite pääsee kyytiin ni ei muista oo mitään väliä, kyynerpäitä käytetään häikäilemättä hyväksi tunkemistilanteissa. Kaupassa kassajonossa jos et oo ihokosketuksessa edessäolevaan tyyppiin, änkee siihen väliin aivan varmasti kreikkalainen. Sit nää koittaa joka kohassa kusettaa suo. Pitää vaan koittaa pitää puolensa. Vuokraankin kuuluu lämminvesi, mut talvella kun ei tuu lämmintä vettä auringon avulla, joudutaan sitä lämmittämään sähköllä, ja sähköstä sitten joutuukin maksamaan. Koita siinä sitten ystävällisesti sanoa jotain vuokraisännälle takasin, ku 3kk.den sähkölasku on 110e etkä ees ruokaa oo tehny, jotta et sitä sähköä yhtään kuluttais..
Jatkan Vilman linjaa siinä, että hyviä asioitakin löytyy tästä maasta. Suurin osa niistä tosin on 3000 vuotta vanhoja, eikä niistä oo jälellä ku muutama marmoripaasi ja parin filosofin jutut. Tänne on hyvä tulla viikon lomalle, tai siis ehkä saarille silloinkin menisin. Mutta hullu täytyy olla, jos tänne haluu tulla pysyvästi asumaan. Aika täällä on kyllä osaltaan tehnyt tehtävänsä sen suhteen, että Suomeen palaaminen tuntuu jo ihan luksukselta. Vuos sitten oisin tehny mitä vaan että sieltä oisin pois päässyt, mutta nyt tilanne on aivan päinvastainen. Näkee kaikki normaalit arkiasiat niin hienona ylellisyytenä, ettei mitään rajaa. Ollaan lähössä Annin ja Jannen (sisko ja sen poikakaveri) kanssa saarille ens viikolla, ni en tiiä saanko yhtään myönteisempää kuvaa kreikkalaisista, vai vahvistuuko käsitys entisestään...
perjantai 24. huhtikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti