3rd time is the charm!

Kolmas kerta toden sanoo, mutta saa nähä miten käy. Eli alunperin oli tarkotus olla suomessa maanantai yönä, no lentokoneeseen tuli joku pikku vika jonka korjaamista jouduimme odottelemaan yön yli. Meille oli onneksi järjestetty majoitus ruokailuineen lentokentän vieressä olevasta viidentähden hotellista, mutta silti kaiken kamojen roudaamisen ja lentokentällä odottelun jälkeen olis ollu jo siisti päästä kotiin. Hotellilla meille sitten ilmoitettiin, että lentskari on lähdössä suomeen tiistaina kello 14. joten puolenpäivänaikaan siis kaikki kamat mukaan ja check inniin, ja tokalla kerralla ei kahden 30kilosen laukun raahamisessa ollu sitä uutuuden viehätystä ja jonokaan ei tuntunu vetävän mihinkään. No lopulta laukut saatin lentokenttä henkilökunnan huoleksi ja itse lähdimme turvatarkastuksen kautta portille odottelemaan.
Outoa oli kuinka maaanataina turvatarkastuksienkanssa ei ollut mitään ongelmia, vaikka vilmakin oli pakannu kaikkimaholliset lotionit salvat öljyt ja muut nesteet käsimatkatavaroihin. Mutta tiistaina tarkastaja halusi tutkailla vilman reppua tarkemmin ja mitäs muutakaan siellän on päällimmäisenä kun kaikki maholliset hotellista hamstratut kylpytakit, tohvelit ja lotionit...ehkä vähän noloa.
Tarkastusten jälkeen porteilla meille ilmoitettiin että lento onkin noin 30 min myöhässä, jonka jälkeen käskettiin odottaa vielä 20minuuttia ja senjälkee ei kuulunut mitään johonki puoleentuntiin.ilmassa alko olemaan farssinmerkkejä kun virkailija ilmoitti ettei kone ole lähdössä ateenasta mihinkää, koska vikaa ei saatu kuntoon. Tämän jälkeen jouduimme menemään sas:in tiskille sumplimaan uusia lentoja itsellemme, kulostaa yksinkertaiselta, mutta sitä se ei tosiaan ollut! Olimme noin jonon puolessa välissä ja jouduimme jonottamaaan jonku reilu 2h vain saadaksemme kuulla ettei edessämme olleet ihmiset olivat saanet viimeiset paikat ainoalle samanapäivänä lähtevälle lennolle! Tälläkertaa kaikki asiat toimivat vielää tuplasti tahmeammin kuin edellisellä kerralla. Pelkästään matkalaukkujen saamiseen meni joku 31min kun security lady ei päästänyt meitä hakemaan tavaroitamme, vaan soitteli ympäriinsä panikoiden..lopulta kun asiaa oli viiden virkailijan voimin ihmetelty päästiin tavaroihin käsiksi..sitten takaisin hotellille.
Koska lentomme suomeen oli siis nyt määrä lähteä keskiviikkona klo. 1430 joten ajattelimme vielä lähteä takasin pireaksee moikkaaman kavereitamme vielä viimeisen kerran. Joten laukujjen huoneesen jätön jälkeen illastimme ja lähdimme dösällä kohti kaupunkia. Hämmentävää palata niin pian takaisin...jotain vitsailtiin että kun sanottiin että toivottavasti nähään pian, niin ei nyt ihan näin pian ois tarvinnu..hehhe.. no vanhalla kunnon skeitti aukiolla sitten istuskeltiin kamujenkanssa myöhään yöhön amstellia sippaillen...smooth.
Nyt on taas sama rumba takana kuin kahtena edellisenäkin päivänä. Eli checkinni hoidettu ja turvatarkastus myös...nyt portilla odotellaan miten käy.joku 40min koneen lähtöön eikä ainakaan viellä ole ilmoitettu myöhästymisistä tai muista, toisaalta ei aikasemminkaan tiedetty ennekuin tunteja koneen lähtemis ajan jälkee. Joten nyt vaan toivotaan parasta...

Muistelmia,mustelmia ja mieletöntä fiilistelyä!

Lainatakseni vessiä; outoa aikoja eletään. Viimeisiä viedään, enkä sanois että ois mikään superfiilis sen takii. Alussa oli kyl aika mahdoton olo tästä kaupungista, mikä näitä ihmisiä vaivaa, missä on ne megatäninki kelit, ja miks tää kotiovi ei ikinä aukee ku haluis sisää.. Voin rehdisti myöntää että mieli on muuttunut, joka kohdassa.

Parasta tässä maassa on kyllä ollu vaihteleva hengauskokoonpano. Kaks niistä parhaista luovutti maanantaina, korjaan, yritti luovuttaa. En oo varmaan koskaan riehaantunu innosta niin paljon kuin eilen aamulla, jolloin nää kaks ilmotti casualisti että kreikka ei päästäny irti,koneesta puuttuu siipi, ja nähää illalla tutuksi tulleella aukiolla.. Satunnainen kerrostalo Pireauksessa sai myös olla osana ja kuunnella tätä voitonjuhlaa, pyydän melua anteeksi naapureilta, mm. arisin mummolta;)!! Sitten oli tietysti vahvistusta tuolta viinikaisten suvusta, kaks kollii valmiina auringolle, ja tappelemaan huijari vuokraisäntää vastaan. Lämmöllä muistelen hetkiä,jolloin sain ripustella nimeltämainitsemattoman pojan boxereita kuivumaan pyykkinarulle keputtelun lomassa. hehe. Seuraavaksi on aika tuoda uusi lahtelainen uunista ulos. Tämä ei ollutkaan helppo nakki ateenalle, vaan herra C päinvastoin talutti kreikkaa kuin pässiä narussa koko kahden viikon ajan. Aluksi tuleva tehtaanomistaja lunasti rahat monelta köyhältä skeittari-opiskelijapojulta, jotka haaveilivat jo seuraavista jousilenkkareistaan(ilkeästi ilmaistu,mutta pakko yrittää estää niiden leviämisen keinolla millä hyvänsä). Pian tämän jälkeen hän suoritti arvostetun merikapteenikoulun yhdessä illassa. Saman alan unelmoijat joutuvat opiskelemaan vuosia, jotta pääsevät edes toimistoon lipunmyyjävirkailijoiksi. Kaiken kukkuraksi sama henkilö onnistui kahden viikon aikana värjäyttämään itsensä siksi, mihin monet kreikkalaiset pyrkii kesän loppuun mennessä! Viimeisimpänä, vaan ei koskaan vähäisimpänä, minun Rakas roommate. Toisin sanoen vaimoni, joka juuri lähti yövuoroonsa. Jos minun vauhtia ja tahtia noudattaen olisi tutustunut ateenaan, en tietäisi juurikaan mitään. Emme varmasti kukaan. Hän opetti minut alussa maan tavoille, miten paikallisia tönitään kumoon, milloin täytyy pitää kynsin ja hampain laukusta kiinni, mikä metropysäkki on meidän,(vaikka kuinka haluasimme,se ei ole epomenistasi Neos Kosmos, vaan sitä seuraava). Koskaan en ole ennen tavannut niin jämptiä retkenjohtajaa, jolla on kaiken lisäksi kaksi tervettä jalkaa! Siinä vasta myyntipuhe. Hän on kaiken lisäksi ainut meistä, joka jatkaa maan valloitusta kesän yli, ja aikoo tehdä sen yksin.

Siinä lahtelaiset, jos jokaisesta mahtavasta kreikkalaisesta frendistämme pitäis kirjoittaa yhtä paljon, en ehtis lennolleni. Ei ehkä huonompi idea.. Parasta tässä kaikessa on ehkä se, että saatiin ne kaikki haluumaan lahtee meiän luokse syksyllä, jatkossa ne pelaa itekseen puhalluspeliä, ja että niiden käsitys muuttui tytöistä lähes täysin. Meidän jälkeen niille ei kelpaa enää ikinä kreikkalaiset nirppanokat!!!! Hähäääää! Perjantaina vietän viimeistä iltaa kamujen kera syöden spagettibolognesea, röyhtäillen aka olemalla oma itseni, ja ehkä antaen samat hyvästit niille, kuin vilmalle ja vessille(ainakin niitten pitäis tietää varautua). ;)
And that`s about it then! (itkukirjoitukset tulee vissii lauantaina)
Pojille läksiäislahja kesää varten, se ei ole vielä valmis..

millon kotiin?

Viimiset päivät on kyllä ollu aika mayhemia täällä reikassa! Kaks viikkoa sitten ystävämme niko tuli kyläilemään ja siitä lähtien on meininkiä riittänyt aikalailla! Lähinnä skeittausta ja tietty väkevää turismia...enempää ei nyt pysty tilittää, mutta koitan jos muutaman havainnollistaman kuvan laitan.

Mutta siis tänään oli tosiaan tarkotus päästä kotiin, mutta toisin kävi. Hyvissä ajoin aamulla oli jo kamat pakattu ja kämppä siivottu, eli kaikki valmiina kotiin lähtöön. Lupaavalta näytti vielä lentokentällä jossa checkinni ja turvatarkastukset meni mutkitta, mutta sitten reilun tunnin portilla norkoilun jälkeen meille ilmotettiin, että lento on peruttu ja kotiin pääsee ehkä seuraavana aamuna...

pienen sekoilun jälkeen meijjät kaikki ohjattiin hotellille jossa vielä terjottiin ruokaaki, eli vois olla pahemminki, vaikka oli aika ankee fiilis ku monen tunnin kotiinpääsy fiilistelyn jälkee pitikin viettää vielä yö tässä maassa.

mitä tähän nyt sanoisi?

tänää kotiin, ja se on outoa..ihanaa mennä äitin ruokapatojen ääreen, kauheaa jättää elämä ja kaverit täällä..tätä päivää oon odottanut kauan, ja nyt kyllä toivoisin et jotuisin odottamaan vielä jonkun aikaa..
noh anyway pakattu on ja kohta lähetään kaupungille ostamaan viimeiset tuliaiset..sitten kotiin ja akis sekä mary saattaa meijät lentokentälle, taas yksi pariskunta jota tuun kaipaamaan ihan hirveesti..eilen oltiin niitten kanssa vikan kerran tässä meijän lähi tavernassa syömässä, ois vaan pitäny tehä niinkuin tein eilen kaikille skeitti kavereille, en vaa nähnyt niitä vikaa kertaa, okei osaks koska mun iho kuoriutui ku käärmeellä mutta osaks en menny koska vihaan sanoo "jäähyväisiä", melkeen mieluummin jätän sen siihen edelliseeen kertaan ku nähtiin..vähän ehkä tyhmä tyyli mutta sattuu vähemmän..

no emmii ja ninnu tulee tietenkin ikävä, meijän pyhä kolmikko on saannu kreikkalaiset pojat haukkomaan henkeään, ryöhtäily ja kovan metelin pitäminen sai ne aluks ymmälleen mut nyt kaikki sanoo mulle et ne tulee kaipaamaan sitä hälinää minkä me aiheutettiin skeitti aukiolla, nyt se tulee olemaan ainakin hiljaisempi, ehkä turvallisempi paikka skeitata..yks poika jopa sano ettei se oo ikinä tavannut näin aidon oloisia tyttöjä, jotka on mitä haluu ja silti tekee sen taidolla mikä sai ainakin kreikkalaiset pojat polvilleen!tätä seuraa vain kysymys mikä maa me seuraavaks valloitetaan tytöt?:D
no höystö höystönä..siltikin tuleehan sitä nyt ikävä niitä hetkiä ku vessi ja kerpo otti skeittauksen haltuu jokaisessa mahdollisessa ateenan spotissa ja me tytöt seurattiin kiltisti perässä, siinä oli sitä bändäri henkeä!

apua!

just tultiin takasin kreetan rohdokselta, neljä yötä nektar beach hotellissa jossa oli vain suomalaisia, ja me tehtiin tää valinta ysiltä aamulla ku oli matkustettu koko yö, hyvä läppä hehehe!ja loppujen lopuks ei kuitenkaan sit vaihettu sitä hotellii..
no mutta loma reissu oli ihan perseestä, kaks ekaa päivää olin kipee ja loppu ajan niin palanu että itkin sängyssä..muilla oli kivaa, kalastajahatut ja mai tain sijaiset kourassa..
ennen matkaa niille jotka ei oo kuullu kerpo voitti ateenan suurimmat skeitti kisat, sai 1200e massii ja oltiin vähä fileis, en voin sanoin kuvailla kuinka naiset parveili voittajan ympärillä, vähän ku yritit mennä onnittelemaan ni ne kreikan skene misut ja emmi tunki eteen..
jaa mitäs muuta, ainiin pakkaus ja siivous alotettu ja on vähän paniikki et miten kaikki mahtuu mukaan..koht lähetää kattoo ku pojat skeittaa ja lirkuttelee jorgosille ja dimitriokselle, ennen sitä kova rasvaus urakka ja kokeillaa voiko jo laittaa rintsikat päälle:)
ps. äiti:mulla oli aurinkorasvaa ja hattu päässä ja silti se tapahtui, olen melkein syytön ja kadun vakavasti etten ollut varjossa koko lomaani.

sankari ja tulokas!

arvatkaa kumpi on kumpi...

ps. hyvää synttäärii kaikille kellä sellanen tänään on

skeitti kisat

Jep. viime viikon loppuna järjestettiin pireaksessa jonkin sortin nuorisotapahtuman yhteydessä myös skeitti kisat ja pakkohan niitä oli päästä kattomaan. Yhdelle aukiolle oli rakennettu ihan kisoja varten parkki. tälläset liikuteltavat parkit on kyllä omien kokemusten mukaa ollu melkeen kaikki tosi sketsejä joten en kyllä liikaa oottanu tälläkään kertaa, ja hyvä niin. Parkki oli aika perus metalli vaneri systeemi sellasella boonuksella, että koko flätti oli tehty vanerista! sen lisäksi että poppia vaneri ei kauheesti tarjonnu oli se myös tuettu niin harvaan että kivoja bumppeja oli koko flätti täynnä. no eipä se toisaalta kyllä ees haitannu se flätti koska parkki ei muutenkaa mikää huippu ollu...perus poksi ledgeillä ja muutama ditsi ja sit kikkerit vastakkai...ainii ja tietty joku vyötärönkorkui pyöree flätti putki pleidaajille... ei ees korneria, se ehkää itteeni harmitti eniten.
Kisojen suosikki härveli oli ledget joita kaikki kisaajat vaan ajo edestakasin, joitain rohkeita lukuunottamatta, jotka uskaltautu tekee kikkeristä jotai.. aika perus kisat oli ainoona erotuksena että finaali runit oli jonku vartin mittasii...

Keske finaalien tapahtu sitten jotain jännää, joku toppaliiviin sonnustautunu kaveri kävi jahtaa jotain toista ihan hetkessä kunnon myllyrinki oli valmis...ringissä oli varmaa sata ihmistä kattomassa kun toppaliivikamu uhoo, sitten yhtäkkii tilanne laukee ja kaikki vaan jatkaa kasuaalisti kisojen kattomista...Sit vielä kisan jälkee joku täkäläinen hiphop yhtye esiinty, mutta sitä en jaksanu jäädä kuuntelee joten lähdin kotiin.

.
turistit katsomossa


näitten ledgejen hinkkausta oli lähes kaikki kisa runit.

i love lahti

Oon ollu täällä nyt melkee viis kuukautta, ja nyt alkaa hieman rasittaa paikalliset tavat ja paikallinen elämänmeno yleensäkin. Ei sinänsä että täällä mitään ihan kamalaa ois, on vaan tottunut erilaisiin toimintatapoihin Suomessa. Esimerkiks se, et korttia et voi käyttää juuri missään, ja jos sattumalta kaupasta löytyy yks kortinlukija pitää sun mennä erilliselle tiskille hoitamaan maksu. Itse toimituskin on hieman monimutkasempi, eka näytetään papereita et oot oikee henkilö, sen jälkeen laitetaan pin-koodi jonka jälkeen ootellaan kuittia hyvän aikaa, johon sitten kirjotetaan nimmari siihen kohtaan missä lukee et allekirjotus ei tarvittava.. Muutenkin kaikki hoituu täällä jotenki tosi vaikeesti ja pitkän kaavan kautta.

Paikallisten luonteesta sen verran että nää tyypit on ihan perseestä. Oon tehny syväluotaavia luonneanalyysejä tarkkailemalla noitten pissipäitten toimintaa. Metron ollessa ihan täynnä ois järkevää päästä lähtevät tyypit eka ulos ennen ku uudet matkaajat tulee sisään, mutta ei täällä. Kunhan vaan ite pääsee kyytiin ni ei muista oo mitään väliä, kyynerpäitä käytetään häikäilemättä hyväksi tunkemistilanteissa. Kaupassa kassajonossa jos et oo ihokosketuksessa edessäolevaan tyyppiin, änkee siihen väliin aivan varmasti kreikkalainen. Sit nää koittaa joka kohassa kusettaa suo. Pitää vaan koittaa pitää puolensa. Vuokraankin kuuluu lämminvesi, mut talvella kun ei tuu lämmintä vettä auringon avulla, joudutaan sitä lämmittämään sähköllä, ja sähköstä sitten joutuukin maksamaan. Koita siinä sitten ystävällisesti sanoa jotain vuokraisännälle takasin, ku 3kk.den sähkölasku on 110e etkä ees ruokaa oo tehny, jotta et sitä sähköä yhtään kuluttais..

Jatkan Vilman linjaa siinä, että hyviä asioitakin löytyy tästä maasta. Suurin osa niistä tosin on 3000 vuotta vanhoja, eikä niistä oo jälellä ku muutama marmoripaasi ja parin filosofin jutut. Tänne on hyvä tulla viikon lomalle, tai siis ehkä saarille silloinkin menisin. Mutta hullu täytyy olla, jos tänne haluu tulla pysyvästi asumaan. Aika täällä on kyllä osaltaan tehnyt tehtävänsä sen suhteen, että Suomeen palaaminen tuntuu jo ihan luksukselta. Vuos sitten oisin tehny mitä vaan että sieltä oisin pois päässyt, mutta nyt tilanne on aivan päinvastainen. Näkee kaikki normaalit arkiasiat niin hienona ylellisyytenä, ettei mitään rajaa. Ollaan lähössä Annin ja Jannen (sisko ja sen poikakaveri) kanssa saarille ens viikolla, ni en tiiä saanko yhtään myönteisempää kuvaa kreikkalaisista, vai vahvistuuko käsitys entisestään...

Minä, Janne, Anni ja Ninnu

hei tos on toi skeittari!

Mielenkiintosta mitä kaikkea ihmiset puhuukaan ääneen luullessaan että kukaan ympäroivistä ihmisistä ei ymmärrä sanaakaan kielestä jota käyttävät. Etenkin omakielemme on tällä suunnalla sen verran harvinaista että aika huoletta tulee kommentoitua ympäröivien ihmisten toimintaa tai vaikka ulkonäköä ihan heidän kuullen, luottaen suomen toimimisena jonkinlaisena salakielenä.
Nyt kevään edetessä on kuitenkin alkanut kaduilla törmäämään enemmän ja enemmän suomalaisiin päässyt/joutunut "salakuuntelemaan" heidän puheitaan.

Pariviikkoa sitten kuulin keskustelun joka meni suunnilleen näin:
-Haluisin maksaloota, toteaa keski-ikänen nainen penkissään huojuen. johon mies vastaa:
-jos nyt kuitenkin jotain vähän paikallisempaa...
-niin....paikallista maksalootaa

Oli aika hankalaa olla nauramatta siinä vaiheessa, mutta our cover didnt blow ja saatiin hyvää viihdettä koko junamatkaksi. Loppu huipennus oli, kun tuo humalainen kaksikko koitti kuvata toisiaan eikä kumpikaan onnistunu pitämään silmiään auki.

Toinen mieleenjäänyt tapaus kävi tänään kun olin matkalla kotiin. Olin aikasemmin päivällä nähnyt jonkun luokka retki tai muun nuorisoporukan kävelevän ohi skeittaamassa ollessani ja sitten kotimatkalla jouduin yllättäen tämän porukan piirittämäksi kapealla kadulla ja kaikki sujui normaalisti ennenkun joku joukosta sanoi toiselle että: Hei tos on toi skeittari! sitten kaikki käänty kattomaan mua ja olo alko tuntua aika kiusalliselta. Mutta siinä vaiheessa kun jengin tytöt kävivät puhumaan ulkonäöstäni oli vain pakko lähteä henkeäni uhmaten autotielle liikenteensekaan potkuttelemaan...

Että sellasta. Ei siis kannata aina luottaa siihen ettei kukaan ymmärrä mitä puhutte!

3. random kuva, tai kuvia yheltä illalta

hyvää paskaa

Juurikin saavuttiin kotiin muutaman päivän saari matkalta, oli kivaa ja takaisin ei haluttaisi palata. Mutta arki ja työt kutsuvat, tai paremminkin kiljuvat tuolla ala kerrassa..

niiden henkilöiden muistin virkistämiseksi jotka olivat jo unohtaneet niin kerron myös sen että täällä pääsiäistä juuri vietettiin, itse asiassa nyt on toinen pääsiäis päivä meneillään..täällä pääsiäinen on vuoden suurin juhla ja sitä valmisteltiin suuremmalla hartaudella kuin joulua..nyt pieni pääsiäis, tai näin paikallisittain paska priiffaus: pääsiäisenä kummitädit antavat kummilapsilleen ja kihla sekä avioparit toisilleen kynttilät jotka yleensä on koristeltu kaikella mahdollisella kamalla karkeista nauhoihin leluihin ja kukkiin.

Kummitätien on myös ostettava lapsilleen kengät. Ja tietenkin muitakin lahjoja mutta kengät, yleensä sandaalit on saatava. Kirkollisiin menoihin liittyviä outoisuuksia on että pitkänäperjantaina kirkko koristelee tietyn alttarin ja sen alueen väki kiertää kierrättää sitä kukin koristeltua ”jeesuksen kuolin alttaria” ympäri kirkkoa ja samalla tietenkin polttaa kynttilöitä. kuukausi ennen pääsiäistä on paaston aikaa mutta yleensä kreikkalaiset paastoaa vain sen viikon ennen pääsiäistä ja lauantai sunnuntai välisenä yönä aloittaa herkuttelun..sitä seuraa tietenkin sairaalat täynnä liha myrkytystä potevia tyhmyreitä jotka ei osaa lopettaa ajoissa, viikko on niin pitkä aika.

Pääsiäisenä on myös erikoisia ruokia ja yksi niistä on pullapitko johon laitetaan punaiseksi maalattu kananmuna. Kananmunilla on oma tarkoituksensa, lauantai yönä kirkossa käynnin jälkeen kaikilla on omat punaiset munat ja niitä lyödään muiden kanssa yhteen ja lopuksi katsotaan kenellä on ehjin muna, voittaja on loppu vuoden kiistaton kuningas eli saa orjuuttaa muita perheen jäseniä mielensä mukaan..no ei sittenkään voittaja on loppu vuoden onnekkain, eli sama meininki ku sen joulupullan kaa, joka löytää kolikon on vuoden onnekkain, ja siis meijän perheessähän mä löysin sen, luultavasti sen takia että söin sitä pullaa niin kauan et löysin sen pikku paholaisen..

mutta siis takaisin meijän saari matkaan. lauantai aamuna lähettiin ja tänää tultiin kotiin. hotelli oli agina marinassa jossa oli kiva hiekkaranta ja sieltä me vuokrattiin skootteri ja ajeltiin saarta ympäri niin paljon et vieläkin tuntuu.
tulipahan nyt sitten nähtyä vähän sitä aitoa kreikkaa mitä kaikki ateenalaiset aina käskee meitä katsomaan saarille, "menkää saarille, siellä on aito kreikka" noo suurkaupunki tai saari samaa kusipää kansaa löytyy molemmilta. en nyt sano et kreikan koko väestö ois perseestä mut suurin osa niistä on vaan niin tyhmiä et parin vuoden päästä ihmetellään et miten näin iso kansakunta kuoli sukupuuttoon näin nopeesti..
syitä tähän:
ensinnäkin lasten hemmottelu pitää lopettaa. jokainen kreikan adonis ja elleni joka omistaa kakaroita hemmottelee pikku jorgoksensa niin pilalle että jos ei karkkia tai uusia dinosaurus lenkkareita saa niin siitä kärsii sivulliset, huutoa ja vinkumista seuraa maassa kieriminen ja vaatteiden päältä repiminen jonka jälkeen ne juoksee alasti autotiellä ja kiljuu kreikkalasia kirouksia. ja jos tämä ei ole saannu äitiä ja isiä häpeään niin voi vielä yrittää väkivaltaisia iskuja vastapuolen käsillä oleviin elimiin. ja koska kreikassa tärkeintä on pitää kulissit yllä varakkuudesta ja muusta paskasta saa jorgos haluamansa kunnes tulee seuraava näyteikkuna tai kioski vastaan.
myöhempiä kasvatus metodeja on että pojat opetetaan käymään huorissa kakstoistavuotiaasta, isän opastuksella tietenkin ja tyttöjen ei anneta edes treffeille mennä jos heila ehdokas ei kanna uusia kultakelloja ja luis vuittoneita joka toinen päivä oven taakse. tuloksena on että naiset nai itsensä ulkomaille ja miehet kuolee kuppaan.

mutta siirrytään iloisempiin aiheisiin eli siihen mikä on hyvää tässä maassa, joidenkin ruokien lisäksi ja akropolista mukaanluettuna maisemat ovat ihania, saarilla varsinkin ja julkisilla sekä takseilla meno halpaa. kaljaa saa mistä vain, mihin aikaan vaan ja tupakkaa saa polttaa joka paikassa, tosin itse siitä en henkilökohtaisesti pidä..

toisaalta taas yksi asia mitä kreikkalaisista sanotaan ja mikä on täyttä kusetusta on avuliaisuus.
jos on eksynyt tai ei tiedä missä paljon kaivattu posti on ei neuvoa todellakaan kannata kysyä paikalliselta. ne kyllä neuvoo, saattaa taluttaakin johonkin suuntaan mutta aina, poikkeuksetta suunta on väärä, ne kusettaa sua ja päädyt vielä vaikeampaan tilanteeseen. joten jos olet eksynyt kreikassa, älä kysy neuvoa löydät nopeammin j apaljon paremmin yksinäsi.

tässä muutamia mietteitä kreikasta ja kreikkalaisuudesta kirjoitettuna hyvin kiukkuisessa mielentilassa, ja huomenna ehkä yritän pyörtää puheeni. yrittää voi, täältä ne saa luettua kumminkin.
pääsiäispullaa punaisen kananmunankera, eli perus suomen pullapitko jollain pahalla mausteella
pääsiäiskynttilä jonka vessi kiltisti teki mulle kunhan eka lupasin että ollaan kihloissa vain leikisti
rukous ja kukkia jeesuksen alttarilta jossa perjantaina käytiin, kukkia otetaan mukaan tuomaan siunausta, ja vessi pölli kynttilän..

Turismia

Minä Pali ja iskä santorinilla.
Takana näkyy tulivuori saari.

Nyt takana viikko nopea tempoista turismia iskän ja Palin kanssa. Heidän kahden viikon liftaus retken viimeinen pysäkki oli Ateena, jonne saapuivat sunnuntai iltana. Pitkän matkan jälkeen ei kuitenkaan ollut tarkoitus rentoutua, vaan ottaa kaikki irti kreikasta kolmessa päivässä. Ettei aika ehtisi käydä pitkäksi päätettiin myös lähteä käymään Santorinin saarella. Maanantai aamuna suunnitelmat alkoi olla selvät ja oli aika tutustua Ateenaan.
Eli ensin pakollinen Akropoli visiitti, jonka jälkeen syömään. Iltapäivä kului kierrellen ympäri kaupunkia ihmettelemässä ja jopa vähän shoppailemassa. Illan alkaessa hämärtyä lähdimme takaisin kämpille, jossa pikainen siistiytyminen ennen illalliselle lähtöä. Pääsiäis paastosta huolimatta suosikki tavernamme oli auki ja tarjoili jopa lihaa. Pahaa kyllä teki herkutella kaikilla perinteisillä ruuilla, kreikkalaisten ystäviemme vältellessä öljyä, lihaa ja maitotuotteita.

pakollinen Akropolis kuva

Tiistai aamun valjetessä lähdimme satamaan, josta edelleen kohti Santorinia. Noin seitsemän tunnin laivamatkan jälkeen olimme perillä, ja koska sesonki ei ole vielä täydessä vauhdissa saimme huoneen vaivattomasti. Jätimme tavarat hotellille ja lähdimme tutkimaan saarta. Santorini on tosi mielenkiintonen paikka koska koko saari on tulivuorenkraateria, joten korkeus erot ovat todella suuret ja maaperä mustaa laavakiveä. Tulivuori purkaantui edellisen kerran voimakkaasti joskus 1900-luvun puolivälissä tuhoten kaiken elävän saarella. Saaren asutus on puolikaaren muotoisella kraaterin kehällä ja tulivuori on omalla pienemmällä saarella keskellä tuota kehää.

Pali ja iskä laivassa

Koska meillä oli aikaa saarella vähän vuokrasimme auton jotta näkisimme ja ehtisimme käydä useammassa paikassa. Aloitimme firan kaupungista josta menimme sitten Ia nimiseen kaupunkiin katsomaan maailmankuulua auringon laskua. Satoja ihmisiä oli kerääntynyt saaren kärjen rinteille seuraamaan auringon vajoamista horisonttiin. Joku kymmenen minuuttia ennen H-hetkeä pilviä kasaantu niin paljon, ettei urinkoa enää näkynyt ja lähdimme muiden pettyneiden turistien kanssa kohti hotellia.

postikorttimaisema

Keskiviikko aamuna lähdimme saaren loivemmalle etelärannalle, jossa on satoja ellei tuhansia metrejä mustaa laavahiekka rantaa. Näitä rantoja tutkiessa kului päivä leppoisasti siihen asti että oli suunnattava kohti laivaa ja Ateenaa, josta iskä ja Pali sitten suraavana aaumuna jatkoivat lentokoneella Suomeen.

cannonball straight to kreikanmeri

Oli kyllä tosi hauska nähdä iskää ja Palia pitkästä aikaa, mutta oli kyllä hauskaa myös että ne lähti, ei ois varmaan oma kunto enää kestänyt kovin pitkää niin nopeatempoista kiertelyä=) Nyt onneks alko myös Vilman pääsiäis loma ja on aikaa taas laiskotella!

liftaamalla kreikkaan ja muita legendoja

Lauantai, tuo ihana vapaapäivä! ninnun edellisestä tekstistä hieman poiketakseni onhan täällä ainakin yksi suomalainen joka tälläkin hetkellä, tai no ei tällä hetkellä koska on vapaapäivä mutta sitten taas huomenna käy töissä. minkälaisissa töissä se on sitten eri asia. neljä tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa ei kuulosta niin pahalta..ei se enää niin kauheaa olekkaan, mutta jotkut teistä ehkä tietää mitä se oli kun alotin täällä, huh siitä ollaan tultu pitkä matka!
vaikka se neljä tuntia päivässä helpolta kuulostaakin ni teistä kukaan ei tiedä mitä siellä suljettujen ovien takana tapahtuu..

Ensinnäkin voidaan alottaa siitä että kaksoset on uhma iässä ja kaikki, kaikki on vaikeampaa niiden kanssa..ja sitten on tietenkin se kooltaan pieni mutta maineeltaan suuri legenda joka puree, potkii, hakkaa, raapii ja heittelee puisen brio junaradan osia tähdäten mua päähän. jep, tähän mennessä se on kolmevuotias 1, vilma 0. ja mä toivon että niin se pysyy. esimerkiksi viime tiistaina mega suuren tappelun jälkee kun lapsen piti pyytää multa anteeksi, ja olin asettunut lapsen tasolle eli polvilleni sen eteen niin eiköhän poika sylkässy mua naamaan. oli aika lähellä etten naulannu sitä seinään siltä seisomalta. ja oikeesti vaikka niin tekisikin mieli niin en aio satuttaa sitä poikaa ennen kuin täältä lähen, ainakaan hirveen pahasti.. näin pitkään oon tota väkivaltaa kestänyt ja en aio katketa nyt kun on kuukausi jäljellä.

tällä viikolla ei sitten muuta kiinnostavaa tapahtunutkaan, paitsi että maanantaina vessin isä ja yksi pikkuvelistä aloitti matkan tänne kreikkaan. ne tulee liftaamalla!, ja aikoo olla täällä ennen ensi torstaita jolloin niitten lento lähtee takaisin.
koska täällä pääsiäinen on vast ens viikolla on meil ollu ihan tavallinen viikko, käyty kahvilla ja kierrelty kauppoja, vessille ostettiin kahet sukat, toisissa on hampurilaisia ja toisissa ranuja..:)
pääsiäisestä puheen ollen kuulin sellasen huhun että täällä ensi perjantaina joka on pitkä perjantai kirkon kellot soi koko päivän!ja siis sellanen fakta tähän väliin että meil on kirkko niin lähellä että kellon soitto kuuluu ihan liian selvästi..no jos kakki menee hyvin niin me ei olla täällä ollenkaa pääsiäisenä vaan androksella:)

sitten tähän loppuun sellanen fiilistely siitä että me tiedetään mitä te siellä lahdessa tänään teette!sen kunniaksi laitan tänne blogii synttäri sankarista kuvan ja mukaan suuren suuret onnittelut!!!!hyvää synttäripäivää laura!
ja tietenkin se luvattu kuva laurasta:)

nättiä näkymää meijän parvekkeelta


kävelyllä jossain päin ateenaa:)

Työttömien kaunista arkea

Olla työtön, joutilas, oman arkensa kuningas.. siihen on etenkin näin ulkomailla helppo tottuu, luulee että on perinteisellä holidayllä röyhyttelemäs, kunnes tajuu et pankkitililtä löytyy paljon vähemmän kuin haluisi, etenki jos suomesta lähtiessään oli jo työtön, ja jostain sai vain taiottuu rahaa lentolippuihin. Ja kuukausittain vuokraisäntä kaiken lisäks tulee täällä perimään kotoota asti omansa, ovelta ovelle koputellen, sekä kadulla törmätessä huutelee tien toiselta puolelta "Where´s my money?!".
Mutta oikeesti rahahan on vain pieni este kaikkien niiden mahollisuuksien rinnalla, mihin joutilaana pystyisi täällä.. Kyse on vaan jaksamisesta, ja siitä että päästäis edes kerran Emmin kanssa ylös ennen iltapäivää. Ylös kun on päässyt, niin loppupäivä menee helposti arvuutellen että mikäköhän viikonpäivä sitten tänään ois..Joka kerta heittäny ainaki paril päiväl. Päivän kaikki tekemiset tuntuvat yleensä ponnisteluilta, yksi päivän iso aikaansaannos top femmassa on suihkussakäynti. Siitä kaikki voi laskee kuin monta asiaa per päivä saadaa tehtyä. Mut siis mieluummin täällä nauttii tästä tekemättömyydestä, kuin Suomessa..Ainakin rahallisesti, jos aikoo viettää työttömän arkea asianmukaisesti, eli aamuisin ehkä vähän aurinkoa, ja illalla kahen euron skumppaa kruunaamaan kiireisen päivämme, esimerkiksi. Eipä nyt oikeestaan tee mieli valittaa.
Siistiä on myös rahaton shoppailu, ylikalliit kaupat ja niissä vaatteiden sovittelu, myyjän luullessa saavansa kunnon saaliin kun me kolme tyttöö ihaillaan vaatekappaleita päällämme. Voi niitä monenmonia myyjiä, joita olemme vetäneet höplästä. Tämän lisäksi meillä on kaupungin kaunein asuste aina mukana, joka rakastaa liikkeen ulkopuolella hengailua ja meidän kehumista, Vessi.

Onneks ei kuitenkaan olla ruvettu niin laiskoiks, että oltais unohdettu päivän paras; eli syöminen. Sushi Samurain numero pikavalikossa, ja osoitteenhan ne jo muistaa, ei tarvi vieläkään nousta sängystä. Ja hyvä on tilata aina pari eri satsia, jos vaikka seuraavana päivänä uuvuttaa vielä enemmän, ettei jaksa ees ylettyy puhelimelle tai saatikaan miettiä mitä söisi. Turhaa oman energian tuhlaamista,minä sanon.

Ihan itseään saa syyttää kun herää liian myöhää, yritä siinä
sitte viettää ravintolailtaa, saatikaan syödä jotai ku kaikki paikat on
menny tunteja sitten kiinne..hehheh

Kuhan nostoa ja muuta viikonloppu aktiviteettiä

Viikonloppu tuli ja meni aika nopee taas vaihteeks,mutta tulipahan taas tehtyy kaikkee kivaa. Perjantaina hengailtii Emmillä pitkään iltaan vaan laiskotellen ja jotain tanssimusiikkia fiilistellen. Hämmentävä juttu kävi kun tilattiin ruokaa, tilausta vastaanottanut herrasmies varmisti puhelin numeron moneen kertaan, ilmeisesti edellis kerralla Emmin ja Ninnun ruokaa tilatessa oli numero ollut väärä ja ruokalähetti odotellut kadulla ja pimpotellut ovikelloja jonkun puolentunnin ajan, koska ei ollu saanu tyttöjä kiinni puhelimella. Tällä kertaa numero oli onneksi oikea ja sapuskat tuli perille. Kellon lähennellessä puolta yötä lähdimme tapaamaan Emmin jotain kamua jonka kanssa lähdimme sitten kaupunkiin drinkeille. Ite en ollu henkilöitä aikasemmin tavannu, mutta oli mukava nähdä että Emmi oli saanut uusia, noinkin läheisiä ystäviä täältä Etelä-Euroopasta. Kaupungilla hetken kimpoilun jälkeen päädyimme istumaan tersassille ja juomaan jonkinsortin kuumaa pontikkahunajamikstuuraa, joka on kuullemma hyvin perinteinen juoma täälläpäin. Keskustelimme ystäviemme kanssa kaikkea säästä politiikkaan ja kreikan ongelmiin ja ennenkuin huomasimmekaan kello oli jo kolme ja meidän oli vilman kanssa lähdettävä kotiin, mutta Ninnu ja Emmi lähtivät vielä tanssimaan ja pitämään hauskaa ystäviemme kanssa.

fun n games

kakkua ja teknoa

matkalla kaupunkiin

kamu, uleeliivi, emmi ja slice ninnun naamaa

Lauantaina sitten mentiin kaupunkiin lähes heti herättyämme, vain todetaksemme että turistikausi alkaa pikkuhiljaa käynnistymään ja koko keskusta oli täynnä vyölaukkuja ja remmisandaaleihin ahdettuja urheilusukkia. Kauppojen kiertelystä siis luovuimme tilaanteen huomattuamme ja siirryimme kahvilaan hengailemaan. Kahvilta sitten kiiresti kotiin vaihtaa kamat ja sitten kalaan. Tosi hämmentävää miten erillaista seutua on ku lähtee pikkasenki ulos kaupungista. Tosi idyllisiä, mutta jo elämän näköisiä pikku kyliä, joiden läheiset kallio rannat houkuttelivat meidän lisäksi muitakin kalamiehiä. Pienen etsinnän jälkeen kalapaikka löytyi ja päästiin itse asiaan, siima veteen ja odottelemaan. Jonku kolmen tunnin rannassa hengailun saaliiks tuli 2 pientä kalaa, jokunen valokuva ja rentoutunut olo. Kaikin puolin onnistunut reissu siis!

lautta matka kohti kalaismpia vesiä

kalapaikka

Odottelua

ei vaappua, ei matalikkoa, ei kuhaa
vaan joku kuranen sintti

etana, etana näytä sarves, tuleeko huomenna pouta?

Ei oo luottamista paikallisiin säätiedotuksiin, tällekin päivälle luvattii pilvistä ja mahdollista sadetta. No kun Ninnu reippaana tyttösenä heräsi aamulla katsastamaan varmuudeksi säätilanteen, ei taivaalla ollut ainuttakaan pilveä! No mehän sitten ponkaistiin ylös, kerättiin tarvittavat tavarat ja kipitettiin katolle tänärispotille. Öljyttiin ittemme kiiltäviks, ja aloitettiin kevään ensimmäinen kunnollinen käristys. Naapuritalon nainen tykkää kovasti kanarianlinnuista ja niiden laulua saatiin kuunnella siinä touhuilumme lomassa. Tunnelma oli ah, niin rentouttavaa, että nukahdin kohtalokkain seurauksin.. Mutta rapuefekti on kuulemma tulossa taas muotiin, niin olen vain trendikäs;)
Tuossa yksi ilta pesimme Ninnun kanssa pyykkiä meksikolaisittain. Se olikin parasta pyykkäystä pitkästä aikaa, ja voin suositella sitä lämpimästi kaikille! Samalla kun odotimme koneen valmistusta istuskelimme katolla ja söimme tortilla-sipsejä ja joimme margaritoja! Toisen koneellisen kohdalla meillä olikin jo niin hassunhauskaa, että näin jälkeen päin olen vain mielissäni siitä, ettei meillä ollut enempää pyykkiä!
Niin ja vielä yks ihan huippu juttu. Saatiin uus sänky, nyt me molemmat mahutaan nukkumaan tässä. Tosin kun vuokraisäntä tuli asentamaan tätä, oltiin just saatu siivottua ja pestyä lattia. Asentaessaan sänkyä, perinteisen ruumiinrakenteen omaava mies sitten hikoili ja roiski hikeään joka paikkaan.. Se ei ollut huippua, vaan todella oksettavaa, noh toisaalta kaikella on hintansa..

Rakas ystävämme tanning oil

Suojakerroin 90

2.random kuva

Katos olympiastadionilla

se oli ah, niin perseestä

heii!viikonloppu taas vierähti niin nopeesti ettei ees huomannu maanantain tulleen..toisaalta mun työt menee niin oudosti et en muutenkaa oo päivistä selvillä..kumminkin meil on enää vähä yli kuukausi aikaa nauttia kreikasta ja ateenasta ja tuntuu ettei se aika ehkä enää riittäkkää..no anyway kyllä mä silti oon suomeen tulossa nopeemmin ku oisin uskonut, niin suuri ikävä on kaikkii hyvii ruokia:)
viikonloppuna tosiaan oltiin tyttöjen kanssa vähän tanssimassa ja lauantaina kahvilla, oli oudolla tavalla taas kotoisa olo. ensinnäkin sen takia että pitkästä aikaa vessi todella veti aivot narikkaan ja sain juosta sen perässä ettei se lentäis sieltä baarista ulos, ja toiseks sen takia että ninnu ja emmi tanssi niin tunteella että tuli jopa ne ensimmäiset baarissa tanssitut kerrat mieleen..muu kansa ihmetteli miten suurin osa meijän seurueesta oli niin sekaisin ja emmi ohjasti niitä ens kerralla ottamaan pienen ouzo pullon mukaan, toisaalta ne ois voinnu sen tajuta itsekkin jos ois seurannu vessiä hetken aikaa, se ei nimittäin mitenkään yrittänyt piilotella sitä omaansa..
tältä illalta on muutama aika hyvä kuva minkä tonne loppuun laitan, ne kertoo hyvin meijän jokaisen olo tilasta sinä iltana..:)

on huippua että kevät on tullu ja että on jo kourallinen vanhoja sekä uusia kavereita joitten kanssa viettää sitä:)mikä sitten on ollut niin perseestä että sitä voi jo kuvata sanalla ah?no talvi tietenkin. voin sanoo että joka paikassa oli niin kylmä että melkeen itketti, pahinta oli ku tarvitsi käydä suihkussa, vesi oli tietenkin kylmää ja kämpässä viel kylmempää..öisin vessin kanssa pysyttiin elossa ku meijän alastomat vartalot lämmitti toisiaan mutta voin vaa kuvitella millasta ois ollu nukkuu yksin pelkkä peitto lämmikkeenä..hyvä että talvesta selvittiin koska nyt vasta ateena alkaa heräilemään, kreikkalaiset napsauttaa lämmitykset pois päältä ens marraskuuhun asti ja siivoaa parvekkeet kesä kuntoon. tälle viikolle on luvattu ns. hiekkamyrskyä saharasta, eli siis jotain tuulia jotka tulee saharasta asti lämmittämään kreikan ilmastoa, ainut huono homma siin on että sielt tulee kasa hiekkaa samalla ja jos lähtee ulos valkosissa vaatteissa tulee takasin vaalean ruskeissa..sitä hiekka pölyä ei oo hyvä hengittää ja siks suurin osa ihmisistä pysyy sisällä jos siihen on mahdollisuus..

parasta täs keväässä on se et turisti kausi alkaa kohta ja kohta me ei olla ainoita ulkomaalaisen näköisiä täs kaupungissa. onneks ainakaan vielä ei olla jouduttu minkään näköisen huijauksen tai varkauden uhreiksi, ees taksi kuskit ei oo pyytäny ulkomaalais lisää. asiaa on ehkä auttanut se fakta et mä puhun kreikkaa niin sujuvasti että on jo suomen alkeet unohtunut, toisin sanoen jos vasta puoli ei tajuta mitä sä haluat tai tarkotat ni pitää vaa alkaa korottamaan ääntä ja käsillä huitominen auttaa kans, eiköhän sillä jonnekkin pääse, kuitenkaan loppujen lopuks täällä ei ikinä saa sitä ruokaa tai juomaa mitä on tilannu ja taksitkaan ei yleensä tiiä sitä katua mille haluais..puhutpa englantia tai kreikkaa, ei ne kumminkaan ymmärrä..

paras keskustelu mitä mulla on paikallisen kanssa ollut tästä kaupungista tapahtui juurikin viime viikonloppuna taksikuskin kanssa. se suoraan myönsi mulle että 3000 vuotta sivistystä ei näy missään.

Pe

Emmin viimenen päivä töissä, ja ehkä huonoiten hoidettu sellainen koko aikana.. viihdyttäminen kohdistui lähinnä muhun, ei niinkään lapseen. Käytiin hakemassa poika messiin aamulla ja suunnistettiin laikille (torille), ja ostettii rattaat täyteen vihanneksii ja hetskui. Omakohtanen suosikki oli ehdottomasti mansikkapöytä. Sitten istuttii terassilla juomassa frappea, ja nautittiin lämmöstä. Jossain vaiheessa tajuttiin sentään kääntää toppavaatteisiin pakattu lapsi poispäin auringosta, ja käteen annettiin bikinikuvasto. Ja voi pojat niitä tyytyväisyyden ilmeitä. Emmin työt oli nopeesti ohi, ja päästiin valmistautuu illan menoihin ottamalla aurinkoo kattoterrainilla, tosin villasukat jalassa..
Illalla oltiin V&V:n kanssa syömässä ja joka tupakan kohdalla pelotti et ravintolan poke tulee ja heittää menee. Sittenhän lähettiin etsiskelee tanssiravintoloita, mutta niitä ei juurikaan löytynyt, koska kaikki oli pelkkii istuskelupubei. Mutta viimein se löytyi! Mukava pieni Divan kopio, muttei siitä sen enempää.. Muuta kuin juomiahan täällä ei baarista ostella, ellei aio joka lauantai voittaa lotossa. Onneksi kuitenki taksien kohdalla asia on eri, ja niiden hintojen ansiosta saadaan leikkiä porhoja aina välillä.
-Teitä tanssilattialla kaipaavat

Kansallispäivä

Keskiviikona oli joku kreikan itsenäisyys tai muu sodanloppumis juhlapäivä, jota juhlittiin paraatilla, jossa kulki kaikkia panssukkeja ja muita uleita kulkupelejä. pakkohan niitä oli mennä kattomaan. Himasta lähtiessä tuntu vähän oudolta ku ei oikee näkyny ihmisii missää, mutta keskustassa niitä olikin sitten aikalailla. Jonku vartin tunkemisenjälkeen pääs sellasille paikoille mistä näki jotenkin tielle missä paraati meni.

nunna ja ragamuffin

Kreikkalaisia ihailemassa panssukkeja


trendien mukaisesti myös armeija on hankkinut hummerit, ite oisin kustom maalauksen sijaan ottanu kyllä kromi rimssit

kuka ei kuulu joukkoon?

Paraatin jälkeen lähettiin Emmin kanssa Ninnua vastaan lentokentällä ja sellainen oli meidäm paraatipäivä.

Sukkahousujen vaihto tunnin välein